Aimo Reinikainen, 100, on hieman taikauskoinen. Hän on elämässään pelastunut lento-onnettomuudelta, säilynyt ehjänä tuhoisassa junaonnettomuudessa ja selvinnyt sodasta haavoittumatta.
Sodassa Aimo löysi onnea tuoneen esineen rintamalta. Se oli mullan seassa ollut ortodoksinen risti, jonka Aimo otti muistoksi ja kantoi mukanaan.
“Ajattelen, että se oli jonkinlainen taikaesine, joka varjeli minua sodassa. Olen onnekas, sillä säästyin fyysisiltä ja psyykkisiltä vammoilta.”
Sittemmin taikaesine on kadonnut, mutta tammikuussa 101 vuotta täyttävällä miehellä on eittämättä ollut muutenkin onnea elämässään.
Maaselän kannaksella konekivääriryhmän johtajana
Aimo kasvoi Hyvinkäällä siskon, veljen ja vanhempiensa kanssa. Vuonna 1942 Aimo astui 18-vuotiaana asepalvelukseen Hyrylässä. Armeijasta Aimo piti, sillä siellä oli majapaikka, ruokaa ja kavereita.
“Olen aika sosiaalinen tyyppi. En tiedä, voinko sanoa, että minä siitä ajasta nautin, mutta ei armeija mikään vastenmielinen paikkakaan ollut.”
Alokasajan jälkeen kesällä 1943 Aimo lähti Maaselän kannakselle, jossa oli sodan loppuun asti. Rintamalla Aimo toimi konekivääriryhmän johtajana.
“Tunsimme kaikki toisemme jo entuudestaan. Jonkun oli oltava pomo ja muiden toteltava. Hyvin kaverit minua arvostivat.”
Sodankäynti oli raskasta ja pelottavaakin. Lopulta joukkojen piti vetäytyä 250 kilometriä Maaselän kannakselta soita ja korpia pitkin Ilomantsiin.
“Emme me veteraanit ole puhuneet paljoa sodasta sen jälkeen. Niistä asioista on turha puhua.”
Aimon elämä sodan jälkeen ajautui nopeasti arjen uomiin. Oli mahdollisuus alkaa suunnitella kouluttautumista ja töihin menoa. Kaikille se ei ollut yhtä mutkatonta.
“Osalla minua vanhemmista sotilaista oli vaimot. He joutuivat sodan jälkeen käymään öisin läpi samat taistelut ja sodat kuin painajaisia näkevät miehensäkin.”
Aimo opiskeli Tampereella teknillisessä oppilaitoksessa sähköinsinööriksi. Työuransa Aimo päätti lopulta Tampereen teknillisen korkeakoulun yli-insinöörinä 67 vuoden iässä.
Rintamalisä on arvostus veteraanien tekemää työtä kohtaan
Kela on myöntänyt etuuksia veteraaneille vuodesta 1971. Enimmillään etuuksien saajia on ollut 1980-luvun lopulla, jolloin heitä oli noin 267 000 henkilöä.
Aimo muistaa rintamalisän tulon 70-luvun alussa.
“Rintamalisällä oli suuri merkitys veteraaneille. Ajattelen, että se olisi ikään kuin eläke kuvitellusta tulosta, jonka veteraanit olisivat saaneet palveluksesta sodan aikana.”
Alun perin rintamalisää maksettiin veteraaneille, jotka saivat kansaneläkkeen tukiosaa. Vuodesta 1977 alkaen rintamalisää saivat kaikki siihen oikeutetut kansaneläkkeensaajat, eikä se vaikuttanut kansaneläkkeen suuruuteen.
Rintamalisää korotettiin vuoden 2024 keväällä 200 euroon.
“Korotus oli veteraanien ja lottien haaveena monta vuotta. He ovat kiitollisia siitä, että korotus tuli.”
Eläkkeelle jäännin jälkeen Aimo on ollut aktiivinen veteraanitoimija. Hän on toiminut Tampereen Sotaveteraanien Huoltoyhdistyksen sekä Sotaveteraaniliiton hallituksessa ja on molempien kunniajäsen.
Sotaveteraanijärjestöt lopettavat toimintansa lähiaikoina. Nyt Aimo miettiikin, mihin toiminnasta vapautuvan ajan käyttäisi.
“Täytyy varmaan alkaa käydä päivätansseissa”, Aimo sanoo vitsaillen.
Kelan veteraanietuuksia sai enimmillään vajaa 267 000 veteraania 1980-luvun lopussa.
Naiset saivat oikeuden rintamalisiin vuonna 1981 ja oikeuden rintamasotilaseläkkeisiin vuonna 1982.
Lokakuussa 2024 veteraanietuuksien saajia oli enää 1 534.
Säännöllinen liikunta on edistänyt terveenä pysymistä
“Olen mielestäni melko terve ihminen. Se johtuu ehkä siitä, että olen aina liikkunut paljon ja pitänyt terveydestäni huolta”, Aimo miettii.
Hän ajattelee, että yksi syy terveydelle on hyvä lääkärisuhde. Vuosittaisessa lääkärintarkastuksessa huomataan mahdolliset sairaudet ajoissa.
Aimo ihmettelee, miksi Suomessakin toimineesta omalääkärimallista aikanaan luovuttiin.
“On tärkeää, että lääkäri tuntee potilaansa ja potilas lääkärin. Silloin lääkärin ei aina tarvitse aloittaa alusta.”
Myöskään sote-uudistus ei ole mennyt hänen mielestään ihan putkeen.
“Ikävää, että olemme joutuneet tällaiseen tilanteeseen.”
Aimo liikkuu edelleen päivittäin. Asunnolta on parin sadan metrin matka Pyhäjärven rannassa kulkevalle lenkkipolulle. Kävelylenkkien mitta on tosin lyhentynyt iän myötä kymmenistäkin kilometreistä muutamaan.
Aimo on asunut yli 20 vuoden ajan senioritalossa Tampereella. Hänen mukaansa viimeisen kymmenen vuoden aikana talon yhteisöllisyys on vähentynyt huomattavasti.
Lähes joka päivä Aimo lähtee Tampereen keskustaan lounaalle. Sillä tavoin mieli pysyy virkeänä.
Jos hän ei lähde keskustaan, vieressä sijaitsevassa palvelutalossa saa myös lounasta. Siellä asujista ei vain oikein ole seuraksi asti. Toisinaan Aimo käy lähikaupassa ja laittaa itse ruokaa.
“Ravintolaruuat ovat kyllä parempia.”
Liikenteeseen hän lähtee yleensä bussilla, sillä hän tykkää kulkea muiden joukossa.
Aimo muistaa erikoisen tilanteen aamuruuhkassa. Bussi oli täynnä ja Aimo seisoi auton keskitasanteella. Yhtäkkiä auto pysähtyi pysäkille eikä lähtenyt enää liikkeelle. Kuski tuli Aimon luokse ja sanoi lähistöllä oleville, että Aimolle täytyy antaa paikka tai muuten bussi ei liiku. Hän oli nähnyt Aimon veteraanistatuksen matkakortista.
“Se oli ihmeellinen juttu. En ollut nähnyt kyseistä naiskuskia koskaan aiemmin, enkä tämän tilanteen jälkeen.”
Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi!
Aimo asuu ja tulee toimeen itsekseen. Hänen tyttärensä asuu ulkomailla ja poikansa kilometrin päässä.
“Sillä on suuri arvo, että olemme yhteydessä usein. Mutta he ovat huolissaan siitä, että miten pärjään.”
Lapsenlapsia Aimolla on kolme.
Itsenäisyyspäivää Aimo juhlistaa jo ennakkoon presidentinlinnassa 2. joulukuuta. Tästä vuodesta alkaen veteraanit eivät enää osallistu perinteisesti Linnan juhliin, vaan presidentti on kutsunut osan heistä erilliseen tilaisuuteen.
“Se on ihan oikein. Kun Linnan juhlaväki aloittaa juhlan itsenäisyyspäivän iltana, niin veteraanit jo nukkuvat.”
Myös veteraaneille tarkoitettu tilaisuus sujuu Aimon mukaan varmasti rauhallisissa merkeissä.
“Me olemme jo kaikki vanhoja, tuskinpa mietimme, minne menemme jatkoille.”
Tulevaisuuden Aimo ottaa päivä kerrallaan. Ainakin latinan tai espanjan opinnot työväenopistossa kiinnostaisivat.
Seuraavaa syntymäpäiväänsä ensi tammikuussa Aimo ei ajatellut juhlia ollenkaan.
“Ehkä juhlin vasta sitten, kun täytän 105 tai 110 vuotta.”
Rintamalisät veteraaneille
- Rintamalisää maksetaan henkilölle, jolla on rintamasotilas-, rintama- tai veteraanitunnus, naisille myönnetty rintamapalvelustunnus tai todistus osallistumisesta miinanraivaustehtäviin vuosina 1945–1952.
- Rintamalisää alettiin maksaa muista tuloista tai varallisuudesta riippumatta veteraaneille vuonna 1971.
- Ylimääräistä rintamalisää maksetaan niille Suomessa asuville eläkkeensaajille, jotka saavat rintamalisää ja kansaneläkettä.
- Rintamalisää maksetaan kaikille veteraaneille, eikä sen määrään ole vaikutusta muilla tuloilla eikä varallisuudella.
- Rintamalisän määrä suureni 200 euroon kuukaudessa 1.5.2024.
- Rintamasotilaseläkettä, rintamalisää, ylimääräistä rintamalisää ja veteraanilisää saavien määrä oli lokakuussa 2024 1 534.
- Elossa olevien veteraanien määrä lasketaan usein rintamalisän saajien mukaan.